tiistai 3. syyskuuta 2013

Mainonnan eurot tiedottamiseen?

Vaikeina aikoina yritysten on pakko laittaa kulut syyniin. Tämän vuoksi printtimedian mainostulot ovat hiipuneet ja tulevat todennäköisesti hiipumaan edelleen. Perinteistä markkinointia pidetään kalliina ja tuloksiin nähden tehottomana. Kuten  Sanoma Oyj:n toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukonen toteaa heidän osavuosikatsauksessaan:” Mainosmarkkinat Sanoman tärkeimmissä toimintamaissa olivat edelleen heikot eikä markkinaolosuhteiden selvä paraneminen toisella vuosipuoliskolla ole todennäköistä.”

Viestintä on siis muuttanut muotoaan radikaalisti. Pelkkä mainoskampanja tai tiedotteen tuuppaaminen maailmalle ei riitä, vaan yritysten pitää keksiä älykkäämpiä tapoja viestiä

Sesongit ovat tuotetiedottamisen kulta-aikaa

Tuotetiedottaminen on tukenut monien yritysten mainontaa jo vuosia. Nyt valtasuhde tuntuu muuttuneen ja yritykset ovatkin kiinnostuneita viestinnän palveluista, jotka tähtäävät toimitukselliseen näkyvyyteen medioissa. Erilaiset sesongit ovat tuotetiedottamisen kulta-aikaa. Testaillaan sinappeja ennen joulua tai sillejä ennen juhannusta. Naisten lehdet testaavat ja esittelevät aurinkorasvoja ennen kesää ja laihduttamiseen tähtäävien tuotteiden sesonki on alku vuodesta tai syksyllä. Näin lehdet palvelevat lukijoitaan.

Älä luota tuuriin

Testeihin osallistuvat tuotteet eivät ole sattumoisin toimittajan pöydällä. Viestintätoimistot ja yritysten PR-osastot virittelevät toimittajasuhteitaan vuosikausia rakentaakseen luottamuksellisia suhteita toimituksiin. Lopputuloksena saattaa olla mainosarvolla laskettuna hyvinkin arvokasta näkyvyyttä medioissa.

Mikäli luottamus kalliisiin mainoskampanjoihin hiipuu niin kannatta kokeilla tuotetiedotuskampanjaa osana vaikkapa tuotelanseerausta. Mitään kukaan ei voi koskaan luvata, mutta meidän kohdallamme tulokset ovat tähän asti puhuneet puolestamme! 


Terveisin,
MT
mt@telegraafi.fi

Rehellisyyttä ruokapöytään

Hevosenlihakohu herätti suomalaisen elintarvikevalvonnan, Jasper Pääkkönen sai isot kauppaketjut luopumaan uhanalaisen Itämeren lohen myynnistä ja raakamaitokeskustelu jakoi kuluttajat kahtia. Suomessa puhutaan ruuasta enemmän kuin koskaan ennen, kokki Jyrki Sukulan mielestä viimeinen 20 vuotta on muuttanut suomalaista ruokakulttuuria enemmän kuin sitä aiemmat sata vuotta.

Lähes kaikissa aikakausi- ja sanomalehdissä on omat ruokasivunsa. Suomen suosituimmilla ruokablogeilla on kymmeniä tuhansia kävijöitä kuukaudessa. Ruuasta on tullut suomalaisten suosikkipuheenaihe. Ruuan terveysvaikutukset, alkuperä ja tuotanto-olosuhteet kiinnostavat entistä enemmän.

Koska ruoka kiinnostaa, siitä kirjoitetaan paljon. Netti, blogit ja erilaiset ruokasivustot toimivat valvojan roolissa. Ne korostavat hyviä tuotteita, mutta kertovat myös epäkohdista. Netissä asiat leviävät kulovalkean tavoin. Kerran ryöpsähtänyttä keskustelua ei voi hallita saati lannistaa.

Elintarvikeyritysten pitäisi vastata kuluttajien lisääntyneeseen kiinnostukseen tarjoamalla mahdollisimman paljon tietoa tuotteiden alkuperästä ja tuotanto-olosuhteista. Jos raaka-aineella on EU:n elintarvikeviranomaisen puoltama terveysväite, pitäisi sekin avata kuluttajalle mahdollisimman selkeästi.

Markkinointikikkoja, valehtelua tai tiedon peittelyä en suosittele kenellekään – valheesta jää kiinni nopeasti. Sen sijaan kannattaa miettiä, millainen tieto palvelee mahdollisimman hyvin kuluttajia. Nettisivut, sosiaalinen media, blogit ja erilaiset sovellukset ovat kuitenkin kaikki pohjimmiltaan asiakaspalvelun kanavia yrityksille.

Tässä alla muutama vinkki parempaan asiakaspalveluun:
  • Mitä kerron tuotteistani nettisivuilla? Vastaanko kysymyksiin, joita tulee esimerkiksi kuluttajapalvelun kautta usein? Olenko seurannut mitä tuotteistani puhutaan sosiaalisessa mediassa? Vastaanko kuluttajien tietotarpeisiin?
  • Mikä on Facebook-sivuni tarkoitus? Mitä asiakkaani hyötyy siitä? Tarjoanko sen kautta etuja, tietoa, reseptejä, kilpailuja tai muuta hyötyä? Kerronko tarpeeksi hyvin myyntipaikoista, uutuustuotteista ja tuotteiden alkuperästä?
  • Toistuuko viestini samankaltaisena kaikissa kanavissa? Huomioinko kanavien erilaiset kohderyhmät ja heidän tiedontarpeensa? Viestinkö elintarvikealan ammattilaisille erilaisilla termeillä kuin kuluttajille?

Terveisin,
Anna